maanantai 15. joulukuuta 2014

Kanadan-espanjalainen kuva-arvoitus Kivinokasta, osa 2


Kirjoitin blogissani lokakuussa grafiikantyöstä, jonka joku nainen oli tuonut Kansallismuseoon ja kertonut sen esittävän Kivinokkaa (lue kirjoitus täältä). Epäilin tätä vahvasti, sillä kuva ei näytä yhtään siltä, että se olisi Kivinokasta.

Aloin selvitellä taideteoksen taustoja. Teoksen on signeerannut Pentti Manninen ja vuosi on 1956. Googlaamalla Mannisesta löytyi pari espanjankielistä linkkiä, ei muuta. Toisessa kerrottiin, että Mannisen teoksia olisi Ateneumissa. Tiedustelin Atenumista, mutta siellä vastattiin, että kokoelmissa ei ole kenenkään Pentti Mannisen teoksia.

Mannisesta löytyi siis vain kaksi espanjankielistä sivua. Toisessa hän esiintyi nimellä Pentti Manninen Honka. Oli siis mahdollista, että mies asustaa Espanjassa jollain toisella nimellä. Jos nyt sattuu olemaan hengissä enää.

Eräs blogini lukija kirjoitti minulle ja epäili kuvan olevan Herttoniemen kartanosta. Sama lukija (kiitos hänelle!)  jatkoi salapoliisityötä ja löysi espanjan-suomalaisten lehden, jossa esiintyy taiteilija Benito Honka. Taiteilija Benito Hongalla on myös kotisivut, josta käy ilmi, että Benito Honka on yhtä kuin Pentti Manninen. Kotisivut löytyvät täältä.

Kotisivujen lopussa on kuva pariskunnasta Riitta ja Benito Honka, joka on otettu vuonna 2013 Fuengirolassa. Ainakin silloin taiteilija oli vielä hengissä.

Kirjoitin sähköpostia kotisivuilla olevaan osoitteeseen ja tiedustelin grafiikantyöstä. Benito Hongan poika vastasi minulle. Hän kertoi, että isä ei käytä tietokonetta eikä sähköpostia, mutta lupasi näyttää lähettämääni valokuvaa isälle. Hän kertoi myös, että "isä on tosi arvostettu espanjalaisissa taidepiireissä ja palkittukin siellä".

Muutamien viikkojen kuluttua Beniton eli Pentin poika vastasi, että on näyttänyt kuvaa isälleen. Vahvistivat, että kyseessä on Beniton tekemä grafiikan työ.

Mutta mitä paikkaa se kuvaa? Se jäi vielä epäselväksi. Benito ei tarkkaan muistanut mitä maisemaa oli kuvannut 1950-luvulla, mutta muisti paikan olevan oikealla puolella tietä kun mennään Herttoniemen suuntaan.

On siis ihan mahdollista, että kuva on Herttoniemen kartanosta. Täytyy lähteä vertailemaan.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Uusi urheiluseura Kivinokkaan

Taitaa olla neljäs kerta kun osallistun Helsinki City Run -puolimaratonille. Oikein mukava tapahtuma ja erinomaista city-kulttuuria.

Nyt ilmoitin itseni ensi kevään kisaan. Ilmoittautumiskaavakkeessa kysyttiin seuraa/joukkuetta. No eihän minulla sellaista ole, joten ajattelin puolileikilläni pistää siihen "Kivinokan kestävyysurheilijat". Kun olin maksanut ja kisaan ilmoittautunut, niin huomasin, että olin joukkueen nimen sitten kirjoittanut kaiken lisäksi väärin.


Joten perustin siis epävirallisen urheiluseuran "Kivinokan Kestävysurheilijat". Kuka liittyy mukaan Kestävysurheilijoihin? Jäsenmaksu 0 euroa.

Ja tietenkin Kivinokan Kestävysurheilijat on ns. yleisseurana, jonka siipien suojissa voi harrastaa mitä vaan. Vaikka uimista, makkaran paistoa ja saunomista.

Vapiskaa Ponnarit!

torstai 13. marraskuuta 2014

Kivinokan nimestys


Vartiosaaressa teetettiin kesällä nimestys, jossa kerättiin talteen saaren paikannimiä (juttu aiheesta löytyy täältä).

Onkohan Kivinokassa koskaan teetetty nimestystä? Veikkaan ettei, sillä se on melko harvinainen käytäntö.

Mutta sellainen olisi joskus hauska teettää. Kivinokassa on runsaasti paikkoja, jotka ovat matkan varrella saaneet omia nimiä. Jotkut nimistä elävät vain lähialueen kesämajalaisten suussa, osa nimistä on pelkästään kivinokkalaisten käytössä ja osa on sitten yleisemminkin tunnettuja. Tällaisia tulee nyt ensimmäisenä mieleen:

- Miljoonakalliot (kalliot, jotka ovat uimarannan vessojen takana)
- Onkiranta (rantakalliot Kivinokan pohjoisrannalla)
- Auringonlaskun ranta (kauempi uimaranta)

Ainakin minulle tulee vähän väliä vastaan nimiä, joista en ole kuullutkaan. Esim. Mummorannasta olen kuullut, mutta en kyllä tiedä mitä sillä tarkoitetaan.

Sitten on tietenkin rakennukset, kuten Vahtitupa ja Studio. Riihi siirtolapuutarhan puolella ja Ponnareitten sauna. Etenkään kaikki uudet kivinokkalaiset eivät aina tiedä edes rakennusten nimiä. Jos mennään Kulosaaren kartanon alueelle, niin en kyllä itsekään tiedä millä nimillä kartanon rakennukset kulkevat.

Mitä paikannimiä sinulle tulee mieleen Kivinokasta?

tiistai 4. marraskuuta 2014

Olisiko tässä ratkaisu grillikatokseksi?

Monet kaipaavat Kivinokkaan grillikatosta. Hyvin usein saaritoimikunnaltakin kysellään, että missä Kivinokassa voi grillata. Aina joudutaan tuottamaan kysyjälle pettymys: Ei missään. Jotkut kesämajalaiset ovat lainanneet satunnaiselle vieraalle omaa grilliään, joka on hienoa vieraanvaraisuutta.

Juuri netissä olleessa Kivinokka-kyselyssä (jota ei vielä ole ehditty purkamaan ja julkaisemaan) Kivinokan kesämajalaisista 60 % haluaisi Kivinokkaan grillikatoksen. Se on aika iso prosentti, kun ajattelee, että lähes kaikilla kesämajalaisilla on oma grilli.

Ei-kesämajalaisista puolet kaipaa grillikatosta. Joten kysyntää siis on, vaan ei tarjontaa.

Ongelma on se tuttu: ilkivalta. Kaupunki on monissa paikoissa joutunut poistamaan grillikatoksia, kun ne ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi. Grillikatokset ovat säästyneet ilkivallalta lähinnä luontokohteissa, jotka ovat kaukana keskustasta. Hyvin toimiviin grillikatoksiin olen törmännyt viime aikoina muun muassa Nuuksiossa, Kaunissaaressa ja Porkkalassa.

Se on ikävää, että muutama hölmö vie ilon kaikilta. Siinä en näe suurta järkeä, että kovalla vaivalla ja rahalla grillikatos Kivinokkaan pystytetään, jos se kahden vuoden päästä on siinä kunnossa, että se joudutaan purkamaan.

Mutta mitä asialle voisi tehdä, sillä kysyntää sellaiselle ehdottomasti olisi?

Yksi ratkaisu löytyy Vuosaaresta Ullas-kahvilan vierestä (katso kuvat alla). Siellä on tehty paikka, johon voi tulla oman pallogrillin tai kertakäyttögrillin kanssa grillaamaan. Siihen on myös rakennettu pieni grilli, jossa voi grillata, jos on omat hiilet mukana. Kahvila Ullas myy kertakäyttögrillejä. Grillipaikan vieressä on roskis, joka on tarkoitettu vain ja ainoastaan kertakäyttögrilleille, ei muulle roskalle.

Tämä voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu myös Kivinokkaan. Rakentaa johonkin turvallisen paikan (betonipohjan yms), jossa voi huoletta grillata omalla kertakäyttögrillillä tai omilla hiilillä. Paikka, josta tuli ei pääse leviämään. Kertakäyttögrillejä voisi kenties olla myynnissä Kivinokan kioskilla. Tuollainen paikka ei vaadi suurta huoltoa, ilkivaltaa sille ei juuri pysty tekemään eikä ole vaaraa että tuli leviäisi. Eikä maksa edes hirveästi verrattuna oikeaan grillikatokseen.

Tämä voisi olla ihan mukiinmenevä kompromissiratkaisu.



lauantai 1. marraskuuta 2014

Harvinaisuus Kivinokan edustalla


Tuossa Kivinokan edustalla keskellä merta se on. Nimittäin viiden kaupunginosan raja. Se on ainoa kohta Helsingissä, jossa peräti viisi kaupunginosaa kohtaavat. Kyseessä on Kulosaaren, Viikin, Toukolan, Hermannin ja Sörnäisten raja.

Kuvakaappaus Helsingin paikkatietopalvelun kartasta.


torstai 30. lokakuuta 2014

Äkkijyrkän lehmille koti Kivinokasta?


Hakaniemen silta tullaan purkamaan ja sen viereen rakennetaan uusi silta (aiheesta lisää täällä). Alueelle tulee lisää asuntoja ja suurta ramppia supistetaan.

Rampin keskellä majaansa pitää kaksi Miina Äkkijyrkän peltilehmää. Veistoskaksikon nimi on Joy. Lehmät saavat äkkilähdön nykyiseltä paikaltaan, kun siltaa ryhdytään purkamaan. Samaan paikkaan ne tuskin enää mahtuvat, enkä tiedä onko veistoksia hallinnoiva Helsingin taidemuseo suunnitellut niille uutta paikkaa johonkin lähistölle.

Jos lehmät ovat vailla kotia, niin Kivinokkaan ne sopisivat mielestäni hienosti. Äkkijyrkän taide ja auton osista tehdyt lehmät jakavat mielipiteitä, enkä itse ole mitenkään erityisen suuri fani, mutta Kivinokka olisi oiva paikka niille. Parhaiten ne sopisivat mielestäni heti siihen Kipparlahdensilmukkaan, josta käännytään asfalttitieltä Kivinokkaan. Siihen JHL:n palstaviljelysten viereen, jossa on tyhjää tilaa. Sehän on ikään kuin peltoa, eli siis aivan ominta ympäristöä lehmille. Siinä ne sitten ottaisivat vastaan kaikki Kivinokkaan saapujat.

Sitähän voisi perustella museolle vielä sillä, että kaupunki on täynnä julkista taidetta, mutta Kivinokassa ei julkisia veistoksia vielä ole (lukuunottamatta ympäristötaidenättelyitä ja Maijan taidetta kioskilla). Kivinokassa järjestetään paljon kulttuuritapahtumia, ja Kivinokka on hyvin kulttuuriystävällinen paikka.

En pitäisi lehmien saamista Kivinokkaan mitenkään mahdottomana ajatuksena. Jatkuvasti patsaita siirrellään. Esimerkiksi Oona Tikkaojan hieno Unelma-teos oli ensin Kalliossa, mutta kun se viime vuonna tarvisti uuden paikan, niin Kannelmäki-liike oli nopeasti asialle ja tarjosi uutta paikkaa Sitratorilta. Nyt Kannelmäessä on yksi Unelma enemmän (lisää aiheesta täältä).

torstai 23. lokakuuta 2014

Olisiko Kulosaaren kartanon uimakoppi pelastettavissa?

Tuli jokin aika sitten käveltyä Kulosaaren kartanon rannoilla ja piipahdettin katsomaan kartanon vanhaa uimakoppia. Kyllä sääliksi kävi vanhaa pientä koppia. Ei ole kukaan ollut pitämässä vanhuksesta huolta.

Paikka oli lähinnä pelottava, etenkin seinäkirjoitus: "The voices in my head...they won't stop...please go away. I can't take it anymore. Please go away!"

Ei taida uimakoppi oikein olla enää pelastettavissa. Tai jos on, niin nyt alkaa olla viimeiset hetket tehdä sille jotain. Muuten se lahoaa siihen paikkaan. Kaupungin selvityksessä sen kunnoksi on arvioitun "huono", tekijä "tuntematon".

Uimaan siitä ei ole asiaa, joten uimakopin virkaa se ei enää tule tekemään. Mutta keksisikö sille jotain muuta käyttöä? Kartanon venekerho voisi tehdä siitä pienen eväsmajan, jossa voisi käydä hörppimässä kahvit ja syödä eväät.

Tässä kuvia uimakopista:






sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kanadan-espanjalainen kuva-arvoitus Kivinokasta


Tapahtuipa alkusyksystä seuraavaa. Nainen käveli Kansallismuseon kassalle ja jätti sinne grafiikkatyön. Hän sanoi sen esittävän Kivinokkaa (kuva yllä).

Nainen oli kanadansuomalainen, ja teos on kulkeutunut hänen sukunsa mukana Kanadaan ja nyt hän päätti lahjoittaa kuvan Kansallismuseolle. Nainen ei kertonut nimeään, eikä antanut yhteystietoja, joten hänestä ei tiedetä sen enempää.

Kansallismuseo puolestaan ei halua kuvaa kokoelmiinsa, koska siitä ei ole täsmällisiä tietoja olemassa. Kuvan alalaidassa on taiteilijan signeeraus ja se on ehkä "Pentti Manninen". Vuosiluku on 1956.

Pentti Mannisesta ei löytynyt googlaamalla juuri mitään. Ainoat tiedot löytyi parilta espanjalaiselta sivulta. Antiguedadesgasteiz-sivulta löytyy Mannisen akvarelli, joka on myynnissä hintaan 560 euroa. Signeerauksesta voi päätellä, että kyseessä on sama Pentti Manninen.



Eräällä toisella sivulla on hieman elämäkerrallista tietoa miehestä (hän esiintyy siellä nimellä Pentti Manninen Honka). Sekin sivu on espanjaksi, mutta google-kääntäjä auttaa: Manninen on syntynyt Helsingissä 1934. Opiskellut maalausta Ateneumissa ja Vapaassa taidekoulussa. Muutti Espanjaan 1969. Pitänyt yli 50 näyttelyä, maalannut maisemia ja muotokuvia Suomessa, Ranskassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Hänet on palkittu kilpailussa, jonka google kääntää "National Award Akvarelli Säästöpankki Valladolid." Hänen teoksiaan on muun muassa Ateneumissa.

Kansallismuseo ei siis halunnut kuvaa kokoelmiinsa ja he ottivat yhteyttä Kivinokan Saaritoimikuntaan ja lahjoittivat kuvan kivinokkalaisille. Se on nyt siis Saaritoimikunnalla.

Mutta sitten se visainen pähkinä:

Kuva todennäköisesti ei kuvaa Kivinokkaa. Ainakaan itse en tunnista paikkaa. Voisiko kuvassa olla Kulosaaren kartanon rakennuksia? Tuskin niitäkään. Mutta mistä kuva sitten on? Jos on jotain aavistusta, niin kommentoi alle tai lähetä sähköpostia palejokinen (a) gmail.com.

Lisäys 20.10.2014:

- Tiedustelin Ateneumista Mannisesta ja sieltä vastattiin: "Eipä ole mitään tietoa tuon nimisestä taiteilijasta – eikä hänen teoksiaan ole myöskään Ateneumin kokoelmissa."

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pala merihistoriaa kesämajan seinässä



Kiinnitin pienen majamme seinään köyden pätkän. Kivinokka on osa merellistä Helsinkiä ja nyt kesämajamme on osa Helsingin merellistä historiaa. Köydenpätkä nimittäin on sotalaiva Hesekielistä.

Hesekiel oli venäläinen sota-alus, joka upposi Helsingin edustalle Krimin sodan aikana elokuussa 1855. Laivassa oli kaikkiaan 72 tykkiä ja sen päällikkönä toimi taistelutilanteessa kapteeni Browtsyn (katso täältä miltä alus näytti).

Sukeltajat löysivät laivan jättimäisen ankkurin Suomenlinnan lähistöltä vuonna 1977. Ankkuri nostettiin ylös ja se on esillä Katajanokalla Viking Linen terminaalin pihalla.

Parisen viikkoa sitten kävelin ankkurin ohi. Ankkurissa on paksua köyttä, joka on alkanut irtoilla. Siitä oli palasia maassa, ja tuuli riepotteli niitä kaduilla. Joku oli laittanut pätkiä roskikseenkin, joten uskalsin ottaa pienen palan talteen ja laitoin sen nyt mökin seinälle.

No - enpä tiedä on köysi alkuperäistä vai vasta myöhemmin ankkuriin kiinnitettyä. Hyvin vanhalta se vaikuttaa. Ja ainakin itselleni uskottelen ja kaikille vieraille tulen kertomaan, että kyseessä on pala alkuperäisestä Hesekielin ankkurin köydestä. Eikös se vanha viisaus mene niin, että hyvä tarina voittaa aina totuuden.

Hesekielin ankkuri Katajanokalla.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ideat sinkoilivat Kulosaaren kartanolla

Tänään järjestettiin Kivinokan ideointi -tapahtuma Kulosaaren kartanolla. Itse en ehtinyt paljonkaan tapahtumaan oasllistumaan, mutta jonkin aikaa pyörin kartanolla ja muutama kuva tarttui kameraan.

Tilaisuus vaikutti kaikin puolin oikein onnistuneelta, ja näin myös kuulin jälkikäteen tapahtuman järjestämiseen osallistuneilta ihmisiltä. Hyvin tyytyväisiä olivat.

Tilaisuus oli kaikille avoin, ja siellä kehiteltiin ja palloteltiin ideoita ja ajatuksia, miten Kivinokkaa voisi kehittää. Ihmisiä paikalla oli arviolta 70-80. Ihmiset oli jaettu eri työpajoihin, joissa keskusteltiin omista aihealueista. Teemoina olivat luonto, kesämajat, liikenne, tapahtumat ja juhlat, siirtolapuutarha ja venekerho -yhteistyö ja...nyt ehkä unohdin vielä jonkun.

Ihmiset olivat silmin nähdän innostuneita. Ajatuksia sinkoili. Tarkoitus ei ollut tyrmätä yhtään ideaa, vaan kaikki ajatukset olivat tasa-arvoisia. Lopussa jokainen ryhmä esitti omia ideoitaan. Niistä kaiketi julkaistaan jokin yhtenveto lähiaikoina.

Kiitokset tilaisuuden järjestäjille! Hienosti hoidettu.

Jotenkin on sellainen olo, että tässä ollaan nyt jonkun suuren ja hienon äärellä.

Ja tässä kuvia tapahtumasta:










PS. Jos et vielä ole käynyt vastaamassa Kivinokan tulevaisuutta koskevaan nettikyselyyn, niin käypä ihmeessä, vielä on vajaa viikko vastausaikaa: http://kivinokka.fi/kysely/ 

torstai 9. lokakuuta 2014

Yksi kesämaja-alue vähemmän Helsingissä

Ilmakuva Stansvikista. Lähde: Kaupunkisuunnitteluvirasto.
Laajasalossa Stansvikissa on kaksi pientä kesämaja-aluetta. Olen sivusilmällä seurannut mitä siellä tapahtuu. Kesämaja-alueet sijaitsevat Stansvikin kartanon läheisyydessä. Ne ovat Helsingin kaupungin virkamiesyhdistykselle (nykyinen JYTY Helsinki ry) vuokrattu vuonna 1945.

Vuonna 1953 rakennettiin ensimmäinen mökkikylä, 23 kesämajan Vanhakylä. Muutama vuosi myöhemmin perustettiin 30 kesämajan Uusikylä.

Kaupungilla on kovat rakentamissuunnitelmat Laajasalon varalle. Ja tämä koskee myös Stansvikia. Kaupunki haluaa Stansvikin kartanon ympäristön paremmin yleiseen virkistyskäyttöön, kun Laajasaloa laajemmin rakennetaan. Joka sinänsä on ihan hyvä juttu, sillä tarvitseehan alueen asukkaat virkistypaikkoja.

Mutta pikkuisen huono uutinen se on kesämajojen suhteen. Suunnitelmissa on näet lopettaa Uudenkylän 29 kesämajan alue. Mutta niille majoille on kylläkin osoitettu uudet paikat viereisellä Vanhankylän kesämaja-alueella. Vanhankylän kesämaja-alue tulee siis tiivistymään.

Aika lailla stansviikkarit ovat panneet kaupungille hanttiin, ja ihan ymmärrettävästi.
Mielenkiinnolla jatkan seuraamista sivusilmällä. Kovasti kiinnostaa se, että miten ne 29 kesämajaa siirretään. Kivinokan kohdalla kaupungin virkamies totesi vuosi takaperin, että jos Kivinokka rakennetaan ja majoille osoitetaan uusi paikka jostain, niin "kyllähän sellaiset majat tuosta vaan siirtää". Uskonpa, että aika moni 1950- tai 1960-luvun kesämaja olisi nähnyt viimeisen päivänsä siinä kohtaa, kun sitä olisi roudattu kuorma-auton lavalle. Saas nähdä miten käy Stansvikissa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli asiaa alkuviikolla, mutta jätti sen toistaiseksi pöydälle.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Mitä tehdä Kivinokan rantaan hylätyille veneille?

Rannoilla on sekä hyväkuntoisia ja huonokuntoisia veneitä.
Kivinokan rannoilla on kymmenittäin veneitä, joista vain osa on käytössä. Osa on hylätty ja jätetty rannoille oman onnensa nojaan. Mitä niille tulisi tehdä? Monien kohdalla omistajakaan ei ole tiedossa.

Ensimmäinen toimenpide, jonka Saaritoimikunta tulee tekemään, on venepaikan hinnan nosto ensi vuodesta alkaen (hyväksytty syyskokouksessa). Venepaikan hinta tulee olemaan 30 euroa / vene / vuosi.

Siihen on kaksi perustelua:

1) Hinta on toistaiseksi ollut 5 euroa, ja sillä 5 eurolla on saanut "ikuisuuspaikan" Kivinokan rannasta. Se on ollut aivan tolkuttoman halpa, siis käytännössä ilmainen. 30 euroa / vuosi on sekin vielä todella halpa, jos vertaa mihin tahansa toiseen paikkaan Helsingissä. Hinta sisältää sen, että venettä voi säilyttää rannassa kesät talvet.

2) Kun joutuu edes sen 30 euroa maksamaan, niin se toivottavasti kannustaa pitämään huolta veneestään. Nyt rannassa on lukuisia veneitä täysin heitteillä, ja se ei ainakaan kaunista rantaa. Tämä on samalla myös pientä Kivinokan kasvojenkohotusta. Mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että moni myös huolehtii omasta veneestään kiitettävällä tavalla.

Vielä on kaksi ongelmaa ratkaisematta:

A) Mitä hylätyille veneille pitäisi tehdä? Huonokuntoiset toki täynynee jollain konstilla kuljettaa kaatopaikalle. Sekin maksaa, mutta tuolla 30 euron hinnalla saadaan ehkä hieman paikattua tuota kuluerää. Huonokuntoisten lisäksi rannassa on hylättyjä veneitä, joista saa pienellä vaivalla ihan merikelpoisia. Kenties ne voidaan ensi keväänä vaikkapa huutokaupata. Yhden tai kaksi venettä ehkä voisi jättää vapaasti käytettäviksi, ns. Kivinokkaveneiksi.

B) Täytyy keksiä jokin systeemi, jolla veneen omistajia rahastetaan. Täytyy luoda jokin rekisteri veneen omistajista. Nythän ei ole lainkaan tarkkaa tietoa kenen veneitä rannoilla on. Esimerkiksi siten, että veneiden omistajien pitää tiettyyn päivämäärään mennessä ilmoittaa, että hänellä on vene rannassa ja sitten vene merkitään jotenkin. Ja ne veneet joita ei ole merkitty, niin huutokaupataan pois. Saaritoimikunnan pitää pitkän ja kylmän talven aikana luoda jokin järjestelmä tähän.

Ajatuksia, ideoita?

torstai 2. lokakuuta 2014

Kivinokan pelastusoperaatio - näin kaikki tapahtui


Kivinokka säilyi virkistysalueena, vaikka kaupunki sekä kaupungin suurin puolue Kokoomus ajoivat aggressiivisesti sinne asuntoja. Miten Kivinokka sitten saatiin säästettyä rakentamiselta, vaikka kaupunkiin tarvitaan kipeästi uusia asuntoja? Lyhyt vastaus: SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto päättivät niin - ja lopulta myös Perussuomalaiset, Kepu ja RKP (nöyrä kiitos kaikille poliitikoille, jotka äänestivät Kivinokan puolesta).

Mutta uskon, että meidän kivinokkalaisten aktiivisuudella oli ratkaiseva osuus asiaan. Kivinokkalaisten aktiivisuudella oli sijansa kansalaismielipiteen muokkauksessa, poliitikkojen mielipiteiden muokkauksessa, kansalaisten aktivoimisessa ja monissa muissa asioissa, jotka johtivat Kivinokan säilyttämiseen.

Tämä oli äärimmäisen suuri voitto, demokratian ja aktiivisten kaupunkilaisten voitto. Uskallan väittää, että tämä on yksi historian suurimmista voitoista, joita kaupunkilaiset ovat suuresta ja mahtavasta Helsingin kaupungista ottaneet. Rinnastuu taisteluihin Puu-Vallilasta ja Puu-Käpylästä.

Kuvailen tässä omasta näkökulmastani prosessia, jolla saatiin niskalenkki kaupungista. Jos joku joskus tutkii Kivinokan historiaa, niin kenties tämä kirjoitus valaisee yhtä aikakautta. Ja kenties joku voi tästä jotain oppiakin. Mutta korostan, että seuraava kirjoitus perustuu omiin muistiinpanoihini, päiväkirjamerkintöihin ja katkonaiseen muistiini. Toivottavasti en kuitenkaan ole unohtanut mitään olennaista.


Mistä kaikki alkoi?


Kaupunki esitti syksyllä 2013 suunnitelmiaan Kivinokan tulevaisuudelle. Kaupunki esitti 3 erilaista vaihtoehtoa, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että kaupunki tulee esittämään rakentamista.

Kaupunki esitteli kolme suunnitelmaansa Kivinokan alueelle Kaupunkisuunnitteluviraston auditorio, syksy 2013.
Päätimme Kivinokassa koota ryhmän, joka alkaa ajaa Kivinokan säilyttämistä virkistysalueena. Nimesimme sen Kivinokka kaikille -liikkeeksi. Liike oli avoin ja siihen sai liittyä ja osallistua kuka vaan, joka kokee Kivinokan asian omakseen. Tietysti suurin osa liikkeen aktiiveista oli kivinokkalaisia, koska mehän sen alueen tunnemme rakkaimmaksi. Mutta oli liikkeessä muitakin. Ja se oli tärkeää, sillä emme halunneet antaa viestiä nimbyilystä (sillä emmehän me Kivinokassa nymbyile muutenkaan). Oli viestinnän kannalta äärettömän tärkeää, että liike ei koostunut pelkästään kivinokkalaisista.

Kivinokka kaikille -liikkeen lähtölaukaus Kivinokan tanssilavalla.
Vihaan nimbyilyä. Ja se oli vaikeaa tasapainoilua Kivinokka-liikkeen kanssa, että miten se vältetään. Miten argumentoida ulospäin ilman, että kuulostaa nimbyltä? Siinä sai olla kieli keskellä suuta. Minulla on mökki Kivinokassa, koska se on kiva paikka. Ja haluan puolustaa Kivinokkaa, koska se on kiva paikka, en siksi että minulla on siellä mökki. Olisin puolustanut Kivinokkaa vaikka minulla ei olisikaan mökkiä siellä (tuskin kuitenkaan niin aktiivisesti).

Oli alusta alkaen selvää, että Kivinokka ei tule säilymään entisellään. Juuri kukaan poliitikko ei tule äänestämään Kivinokan puolesta sellaisena alueena kuin se nyt on. Joka oli ihan oikein, sillä alue kaipaakin kehittämistä ja tietynlaista kasvojenkohotusta.

Teimme Kivinokka-liikkeessä päätöksen: Lähdemme voimakkaasti ajamaan virkistysalueen kehittämistä ja alueen avaamista entistä suuremmalle osalle kaupunkilaisia. Se olisi ainoa tie saada poliitikkojen enemmistö taaksemme. Siksi valitsimme liikkeen nimeksi "Kivinokka kaikille", emmekä esimerkiksi "Suojele Kivinokkaa" tai "Kivinokka säilytettävä". Halusimme nimellä viestiä avoimuutta ja halua kehittyä. Sillä saimme myös häivytettyä pahinta nimbyily-leimaa.

Esimerkiksi Vartiosaari kaiketi rakennetaan, ja siinä vaikutti varmasti aika lailla se, että vartiosaarelaiset nimbyilivät: vastustivat siltaa ja alueen avaamista suuremmalle väkijoukolle (nyttemmin Save Vartiosaari -liike on kyllä hienosti ajanut saaren asiaa). Osmo Soininvaara kertoi, että se oli yksi syy, miksi äänesti Vartiosaaren rakentamisen puolesta.

Vartiosaareen verrattuna Kivinokalla on myös se hyvä puoli, että Kivinokalla on paljon enemmän käyttäjiä. Kun laskee mukaan kesämajat ja siirtolapuutarhan ja mökkien omistajien omaiset ja muut Kivinokan ystävät, niin siinä on kasassa monta tuhatta ihmistä. Saimme Kivinokka-liikkeeseen koottua hyvän porukan, jolla on paljon erikoisosaamista: mukana oli arkkitehtejä, jotka osasivat tehdä maankäyttösuunnitelmia virkistysalueen kehittämiseksi. Mukana oli ihmisiä, jotka osasivat paikallispolitiikan kiemurat ja joilla oli yhteyksiä päättäjiin. Yhdet tunsivat Kivinokan historian ja taustat, tiesivät mitä toimenpiteitä oli aikaisemmin tehty. Mukana oli tiedottamisen ja viestinnän ammattilaisia, jotka saivat juttuja medioihin. Toiset liikkuivat sosiaalisessa mediassa kuin kalat vedessä ja levittivät infoa siellä. Siten oli kaupunginosa-aktiiveja, jotka olivat aikaisemminkin taistelleet menestyksellisesti kaupunkia vastaan. Mukana oli ihmisiä, jotka osasivat järjestää tapahtumia. Yksi osasi tehdä mainoksia ja ilmoituksia. Ja monia muita taitavia ja puuhakkaita tyyppejä. Saatiin kasaan aika iskukykyinen porukka.


Tuumasta toimeen


Kun porukka oli saatu kasaan, oli aika alkaa toimia. Kiivain taisto käytiin aikavälillä syksy 2013 -  kevät 2014. Tässä alla lueteltuna toimenpiteitä, joita teimme (ne ei ole lueteltu täysin kronologisessa järjestyksessä). Toimenpiteillä oli kolme päätarkoitusta: 1) saada poliitikot Kivinokan taakse, 2) saada kansalaismielipide Kivinokan taakse, 3) tehdä Kivinokkaa laajemmin tunnetuksi ja saada asialle näkyvyyttä.

Tällaista kaikkea teimme:


- Ilme. Luotiin liikkeelle Facebook-sivut ja visuaalinen ilme.


- Taustatyö. Liikkeen linja oli määritelty: Haluamme kehittää Kivinokkaa virkistysalueena. Aloimme etsiä tietoa ja perusteluita tavoitteemme pohjaksi. Emmehän me voi vaatia mitään, jota emme pysty perustelemaan. Perehdyimme aikaisempiin Kivinokka-päätöksiin ja asikirjoihin ja lausuntoihin. Katsoimme mitä strategioita kaupungilla on Kivinokan kohdalla ollut aikaisemmin, mitä luonnonsuojeluliitot yms. ovat Kivinokasta sanoneet. Teimme laskelmia Kivinokan käyttäjistä. Kun materiaalia oli kasattu, laadimme siitä 9 kohdan lausunnon "Helsingin asuntopulaa ei voi ratkaista rakentamalla Kivinokka. Sen sijaan Kivinokka on virkistysratkaisu suurelle osalle Helsinkiä."


- Kontaktit poliitikkoihin. Aloimme systemaattisesti käydä läpi paikallispoliitikkoja, järjestöjä ja yhdistyksiä ja tiedustelemaan heidän kantojaan Kivinokkaan. Tavoite oli, että saamme levitettyä tietoa itsestämme. Yritimme vaikuttaa mielipiteisiin ja samalla kartoittamaan mitä mieltä Kivinokasta ollaan. Monet olivat virkistysalueen kehittämisen kannalla, tai sitten kantaa ei ollut päätetty. Harva uskalsi kovin aikaisessa vaiheessa sanoa vielä kannattavansa rakentamista. Paras vastaus tuli RKP:n edustajalta: "Olemme luonnollisesti kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan". Ota niistä poliitikoista sitten selvää.


- Kontaktit järjestöihin. Olimme yhteydessä kymmeniin ja kymmeniin järjestöihin, joilta mahdollisesti voisimme saada tukea. Olimme yhteydessä kaikenlaisiin järjestöihin, kuten kaupunginosayhdistyksiin, luonnonsuojeluyhdistyksiin, polkupyöräilijöihin, ja mitä nyt keksimmekään. Osa lähti tukemaan Kivinokkaa avuliaasti, osa ilmoitti, että asia ei kuulu heidän agendaansa.


- Kävelyt. Aloimme kehitellä omaa visiota siitä, miten Kivinokkaa tulisi kehittää virkistysalueena. Halusimme, että poliitikoille annetaan myös muita vaihtoehtoja kuin pelkkä rakentamisvaihtoehto. Kivinokassa järjestettiin kävelykierroksia, joissa ihmiset saivat ideoida tulevaisuuden Kivinokkaa.


- Työpajat. Kaupunkisuunnitteluvirasto suostui pitämään kanssamme työpajoja, joissa kehiteltiin Kivinokan virkistyskäyttöä. Tästä kiitos ja kunnia virastolle, tällainen yhteistyö ei ole siellä jokapäiväistä.  


- Visio Kivinokan tulevaisuudesta. Laadimme suunnitelman Kivinokan tulevaisuudesta virkistysalueena. Saimme kaupunkisuunnitteluviraston lupaamaan, että meidän visio esitellään poliitikoille (kaupunkisuunnittelulautakunnalle) samalla kuin viraston virallinen rakentamisvaihtoehto. Tämäkin on hyvin poikkeuksellista ja siitäkin kiitos virastolle. Ja vaikka visiomme ei olekaan ihan samaa tasoa kuin viraston ammattilaisten tekemä, niin olen aika ylpeä siitä. Luonto-liiton edustaja sanoi eräässä tilaisuudessa, että on nähnyt paljon asukkaiden tekemiä esityksiä, mutta tämä on yksi harvoista oikeasti toteuttamiskelpoisista suunnitelmista.  


Meidän luomalle Kivinokan kehitysvisolle oli elintärkeää, että kaikki Kivinokassa toimivat yhdistykset (Kivinokkalaiset, Ponnistus, JHL) sen allekirjoittivat. Ja kaikkihan sen toki ilomielin allekirjoittivat. Eihän sillä olisi muuten ollut mitään painoarvoa.


- KinoKivinokka-elokuvatapahtuma. Järjestettiin ensimmäistä kertaa elokuussa 2013. Tapahtuman tarkoitus oli viihdyttämisen lisäksi herättää huomiota ja houkutella ihmisiä Kivinokkaan. Tapahtuma onnistui niin hyvin, että tämän vuoden elokuussa 2014 tapahtuma järjestettiin jälleen.


- Tukikonsertti. Kivinokan tukikonsertti päätettiin järjestää Kulosaaren kartanossa. Esiintyjiä oli monta kymmentä, kaikki halukkaat eivät tainneet edes mahtuneet mukaan. Tunnetuimpia nimiä olivat Tuure Kilpeläinen, Tumppi Varonen ja Freeman. Se oli hieno ilta, ihmisiä kävi illan aikana kartanolla noin tuhat. Konsertista toteutettiin myös videokooste. Video konsertista löytyy täältä:




- Joulupolku. Kivinokassa ja Kulosaaren kartanolla järjestettiin Joulupolku koko perheelle: joulupukki, askartelua, musiikkia, työpajoja, kahvia ja pullaa, yms. Leppoisa tapahtuma. Ihmisiä oli ihan kohtalaisesti, mutta silti vinkiksi muille: Älkää järjestäkö Joulupolkua samana päivänä kun kaupungissa on kuusi muutakin joulupolkua, kuten Seurasaaressa.  


- Kivinokka-näyttely. Rikhardinkadun kirjastossa järjestettiin Kivinokka-aiheinen näyttely, jossa esiteltiin Kivinokan historiaa tekstien, kuvien ja taideteosten avulla.


- Adressi. Kivinokkalaiset olivat keränneet adressia jo paljon ennen vuoden 2013 syksyä, ja siihen oli kerätty noin 6000 yksityishenkilön nimeä ja noin 50 järjestön kannanotot. Adressi luovutettiin kaupunkisuunnittelusta vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilälle maaliskuussa 2014.

Kivinokkalaiset luovuttivat adressin Hannu Penttilälle.
- Kaavakävelyt. Kivinokassa järjestiin kävelykierroksia, joissa tehtiin aluetta tutuksi kaupunkilaisille ja poliitikoille. Vihreille ja demareille räätälöitiin omat kierrokset. Monet poliitikoista olivat ensimmäistä kertaa Kivinokassa, ja vasta kaavakävelyillä monille konkretisoitui millaisesta alueesta ovat päätöksiä tekemässä. Uskon, että kävelyt käänsivät monen poliitikon pään.

Helsingin vihreät kaavakävelyllä räntäsateessa.
- Mielipidekirjoitukset. Kirjoittelimme aktiivisesti mielipidekirjoituksia lehtiin, ja niitä julkaistiin ihan kiitettävästi, muun muassa Hesarissa, Vallila-Hermanni-lehdessä ja Kallio-lehdessä.


- Bloggaaminen ja sometus. Teimme blogikirjoituksia, jotka levisivät netissä erinomaisesti. Olimme aktiivisia netissä erilaisissa keskustelupalstoissa, joissa käsiteltiin Kivinokkaa. Etenkin Facebookissa, mutta myös Twitterissä käsiteltiin paljon Kivinokkaa.


- Tiedottaminen. Teimme lehdistötiedotteita kaikista tapahtumistamme ja uusista käänteistä ja saimme niitä hyvin esille eri medioissa (täällä valikoituja kirjoituksia).     


- Mielenosoitus. Järjestettiin mielenosoitus Narinkkatorille paria päivää ennen kuin asiaa käsiteltiin kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Iloinen ja aurinkoinen tapahtuma, jonne tuli monta sataa Kivinokan kannattajaa. Paavo Arhinmäki kävi antamassa tukensa Kivinokalle, Pertti Kurikka piti pienen puheen, samoin kymmenet muut kaupunkilaiset. DJ soitti musaa ja Tumppi oli taas kitaran varressa.

Mielenosoitus Narinkkatorilla.
- Keskustelutilaisuus. Kivinokka-keskustelutilaisuus järjestettiin näyttely- ja infokeskus Laiturissa. Olimme saaneet paikalle edustajat kaikista poliittisista puolueista (paitsi kokoomuksen edustaja ilmoitti olevansa kipeä). Tupa oli täynnä ja keskustelu rakentavaa ja hedelmällistä.  

Keskustelutilaisuus Laiturissa houkutteli tuvan täyteen.
Kaikki yllämainitut toimenpiteet tehtiin lähes nollabudjetilla. Liikkeellä ei ollut käytännössä rahaa lainkaan. Muutaman satasen liike sai sieltä täältä, mutta melkein kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin. Meillä ei ollut sellaisia tukijoita, jotka laittavat Hesariin kokosivun mainoksia, kuten Meri-Rastilan tapauksessa.

Uskonkin, että yksi Kivinokan vahvuuksista oli se, että me keskityimme kehittämisajatukseen ja avoimuuteen. Olimme rakentavia ja yhteistyöhaluisia. Meri-Rastilan agressiivisuus ärsytti monia poliitikkoja, vartiosaarelaisia on vuosien saatossa haitannut tietty nimbyily. Malmin lentokentälle ei haluttu ihmisiä. Me valitsimme toisen tien.


Jännittäviä ja piinaavia ratkaisuja


Jännitti aika kovasti, kun Kivinokasta päätettiin vihdoin kaupunkisuunnittelulautakunnassa loppukeväällä 2014. Olemmeko saaneet poliitikot vakuuttuneiksi, että Kivinokkaa kannattaa kehittää, ei rakentaa? Tiesimme, että Kokoomus haluaa rakentaa joka tapauksessa. Vasemmistoliitto sanoi ei rakentamiselle. Mutta entäs muut puolueet? Olemmeko saaneet ne taaksemme?

Kaupunki esitti kaupunkisuunnittelulautakunnalle, että Kivinokka rakennetaan. Vastapainona oli Kivinokka kaikille -liikkeen esitys. Kaksi kertaa kaupunkisuunnittelulautakunta siirsi asian käsittelyä. Ennen kolmatta käsittelyä Demarit ja Vihreät tekivät ryhmäpäätöksen, että haluavat säästää Kivinokan rakentamiselta. 29. huhtikuuta lautakunta päätti täpärästi äänin 5-4, että Kivinokkaa ei rakenneta, vaan Kivinokan asia palautetaan "jatkosuunnitteluun, joka pohjautuu kesämaja- ja virkistyskäyttöön ja sen laajentamiseen." Voittoskumpat avattiin!

Kivinokan puolesta äänestivät Eija Loukoila, Jape Lovén, Jaakko Meretniemi, Elina Moisio ja Mikko Särelä. Rakentamista kannattivat Hennariikka Andersson, Matti Niiranen, Tom Packalén ja Risto Rautava.

Mutta ei taistelu siihen jäänyt. Useimmiten, kun lautakunta asian päättää, niin se on sitten siinä. Mutta on 3 tapaa, jolla asia voidaan vielä viedä kaupunginhallituksen käsittelyyn. Siihen vaaditaan, että joko 1) kaupunginhallituksen puheenjohtaja haluaa asian kaupunginhallituksen käsittelyyn, 2) kaupunginhallituksen enemmistö sitä vaatii, tai 3) asiasta vastaava apulaiskaupunginjohtaja niin vaatii.

Nyt toteutui vaihtoehto 1 eli kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki halusi Kivinokan viedä kaupunginhallitukseen. Asia pitkittyi ja pitkittyi. Kävimme läpi kaupunginhallituksen esityslistoja joka viikko, että milloin se Kivinokka oikein on käsittelyssä. Viimein se ilmestyi esityslistalle 9. kesäkuuta.

Asian kaupunginhallitukselle esitteli kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, jonka tiesimme kannattavan Kivinokan rakentamista. Penttilä oli aika ovela. Hän tiesi, että kaupunginhallituksessa on Kivinokan kannattajilla niukka enemmistö, kun Vihreät ja Demaritkin olivat tehneet ryhmäpäätöksen, että haluavat Kivinokan säilyvän virkistyskäytössä. Penttilä esitteli, että "kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöstä Kivinokan suunnitteluperiaatteista ei ole tässä vaiheessa tarpeen muuttaa, sillä Kivinokan alueen jatkosuunnittelu on luontevaa ratkaista osana valmisteilla olevaa Helsingin yleiskaavaluonnosta."

Tämä olisi tarkoittanut sitä, että kaupunginhallitus ei olisikaan tehnyt päätöstä Kivinokasta (koska Penttilä tiesi, että rakentamiskanta häviäisi), vaan asia siirretään käsiteltäväksi yleiskaavan yhteydessä myöhemmin. Ja luoja tietää miten siinä sitten kävisi!

Mutta onneksi kaupunginhallituksessa olevat Kivinokan puolustajat olivat hereillä. Eräs edustaja kävi Kivinokassa ja istuttiin Maijan kioskilla kahvilla, ja hän kertoi heidän taktiikkansa. He tulevat tekemään Penttilän esitykselle vastaesityksen, joka menee näin: "Kaupunginhallitus päättää Kivinokan osayleiskaavan jatkosuunnittelusta, joka pohjautuu kesämaja- ja virkistyskäyttöön ja sen laajentamiseen. Asumista tulisi jatkossa kohdentaa Itäväylän ympäristöön taloudellisesti kestävällä tavalla."

Eli kaupunginhallitus tekee selkeän päätöksen, eikä Kivinokan asiaa enää siirretä yleiskaavan käsittelyn yhteyteen.

Tämä vastaesitys voitti murskalukemin 10-5! Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Demareiden lisäksi myös Perussuomalaiset, Kepu ja RKP äänesti kaupunginhallituksessa Kivinokan puolesta. Vain Kokoomuksen jäsenet olisivat halunneet rakentaa Kivinokan. Toki täytyy sanoa, että Kokoomuksessakin oli ihmisiä, jotka puhuivat Kivinokan virkistyskäytön puolesta. Samoin kaikista muista puolueista löytyi myös yksittäisiä rakentamisen kannattajia.

Me saimme lopputuloksen jonka halusimme ja jota olimme voimakkaasti ajaneet. Emme me tietenkään yksin olleet asiaan vaikuttamassa. Monet muutkin tahot vetosivat poliitikkoihin Kivinokan puolesta, kuten kaupunginmuseo, luonnonsuojeluyhdistykset, paikallisjärjestöt, yms. Mutta uskon, että meidän työllä oli iso merkitys. Monet ratkaisevassa asemassa olleet poliitikot ovat ilmaisseet, että ratkaiseva tekijä oli se, että osoitimme halumme kehittää ja avata Kivinokkaa. Ilman sitä he olisivat todennäköisesti valinneet Kivinokan rakentamisen.  


Miten tästä eteenpäin?


Tällaista kaupunkilaisaktivismi on hedelmällisimmillään: paljon ilmaisia työtunteja, yhteistyötä, uusia tuttavuuksia, oppimista (kantapäänkin kautta), jännitystä, kauhun hetkiä, intohimoa, turhautumista, väsymistä ja lopulta voittamisen riemua!

Se voitonriemu tuntuu entistä paremmalta, koska emme ole tehneet tätä kaikkea vain oman itsemme takia, vaan olemme edustaneet isoa joukkoa kaupunkilaisia ja kivinokkalaisia. Samalla olemme puolustaneet merellisen stadin historiaa ja luontoa. Olemme puolustaneet paljon suurempia asioita kuin sitä omaa pientä kesämajaa.  

Paras palaute tuli vastustajan suusta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja, Kokoomuksen Risto Rautava sanoi lehtihaastattelussa, että vastassa on "ammattimaisten vastustajien joukko".

Nyt pitää alkaa lunastaa lupauksia. Kivinokasta pitää tehdä avoimempi paikka, sen takia Kivinokka säästettiin rakentamiselta. Se tarkoittaa kivinokkalaisten aktiivisuutta, mutta myös tahtoa kaupungilta kehittää Kivinokan virkistysaluetta. Kaupungin pitää itse kehittää aluetta sekä antaa kivinokkalaisille resursseja alueen kehittämiseen. Resursseilla tarkoitan sitä, että saadaan mahdollisesti tukia, rakennuslupia, turhien kieltojen ja säädösten poistamista. Kaupungin ja kivinokkalaisten vuokrasopimuksia tulee pidentää, jotta alueen kehittämisessä on järkeä.

Kivinokka tullaan nyt yleiskaavaan merkitsemään virkistysalueeksi. Vuonna 2002 kun yleiskaavaa viimeksi laadittiin, Kivinokka jätettiin selvitysalueeksi. Yleiskaavaa tultaneen seuraavaksi käsittelemään taas runsaan kymmenen vuoden päästä. Jos Kivinokka silloin on samassa tilassa kuin nyt, niin on aika varmaa että uutta pelastusoperaatiota ei tulla menestyksekkäästi tekemään. Kaupungin rakentamistarve vaan kasvaa tulevaisuudessa.  

Siksi olisi tärkeää, että Kivinokkaan saadaan nyt kehitettyä ja rakennettua niin jykevä virkistysalue ettei sitä ole järkeä 10 vuoden kuluttua tuhota. Kivinokasta pitää tehdä yhä suuremmalle väelle yhä korvaamattomampi paikka.  

Kiitos kaikille kymmenille ja sadoille Kivinokan pelastustalkoisiin osallistuneille!

 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kansainvälistä lukijakuntaa

KiviNokkailua-blogilla näyttää olevan aika kansainvälistä lukijakuntaa. Onkohan joku kivinokkalainen ollut matkoilla Ranskassa tai Amerikassa, kun niistä on tullut niin paljon klikkejä?

Bloggerin tilastojen mukaan viime viikolla blogia luettiin seuraavista maista:


perjantai 26. syyskuuta 2014

Ilman Erik Flemingiä tuskin olisi kesämajojen Kivinokkaa

Kuva: Google Maps.

Joskus on hauskaa spekuloida vaihtoehtoisella historialla. Entä jos asiat olisivatkin menneet toisin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Kustaa Vaasa suunnitteli Helsingin perustamista 1500-luvun puolivälissä. Hän halusi Tallinnalle pohjoisen kilpailijan. Kustaa Vaasa suunnitteli, että Helsinki perustetaan Santahaminan saarelle. Hän antoi luottomiehelleen Siuntion Suitian kartanon herralle Erik Flemingille tehtäväksi alkaa selvitellä asiaa. Fleming tutustui alueeseen ja lähistöön ja tiedusteli talonpojilta hyvää paikkaa perustaa kaupunki.

Lopulta Fleming ehdotti kuninkaalle, että eipä perustetakaan Helsinkiä Santahaminaan vaan Vantaanjoen suulle. Kuningas tulistui siitä, että Fleming oli kysynyt mielipiteitä rahvaalta, jolla oli kuninkaan mukaan "heikko käsityskyky ja ymmärrys". Lopulta Kustaa Vaasa kuitenkin myöntyi (kukaan ei tiedä miksi) Flemingin tahtoon ja niin Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Tämä tarina löytyy Seppo Aallon ansiokkaasta kirjasta Helsinki - sotakaupunki.

Kuten tiedetään, niin Helsinki ei Vantaajoen suistossa ollut kuin sata vuotta, ja sitten Helsingin keskusta siirrettiin nykyisen Senaatintorin paikkeille. Siirto tapahtui siksi, että Vanhankaupunginlahti oli niin matala, että suurten kauppalaivojen ja sotalaivojen oli vaikea sinne päästä.

Sitten vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen.

Mitä jos Kustaa Vaasa olisi pitänyt päänsä, ja perustanut Helsingin Santahaminaan? Sinne laivat ainakin pääsevät kätevästi, joten silloin kaupunkia tuskin olisi lähdetty siirtämään mihinkään.

Santahaminassa Helsinki alkaa kasvaa ja kehittyä.

Santahaminassa Helsingin keskusta on paljon idempänä kuin nykyään. Santahaminaan rakennetaan kaupungin hallinnollisia keskuksia, raatihuoneita, kasarmeja ja kirkkoja. Pikkuhiljaa kun kaupunki kasvaa ja Helsingistä tehdään pääkaupunki, alkaa saari käydä pieneksi. Alkaa laajentuminen kohti ainoaa mahdollista suuntaa - pohjoista.

Santahaminasta tulee Helsingin vanhakaupunki, jota nykypäivän turistit saapuvat katsomaan. Vanhimmat kivitalot ovat 1500-1600-luvuilta. Kaupungissa on pieniä kujia ja kauniita puistoja. Rannat on linnoitettu jykevästi ja turistit kävelevät linnoituksilla katsoen merta.

Jossain kohtaa Laajasalosta on tehty Santahaminaan silta. Laajasalon ja Herttoniemen väli pengerretään umpeen. Kulkuyhteydet ovat kunnossa.

Santahaminan käydessä pieneksi, kaupunki levittäytyy Laajasaloon. Laajasalosta tulee kaupungin kaupallinen keskus, Santahamina jää hallinnolliseksi vanhaksikaupungiksi. Laajasalon rantoja reunustaa teollisuus; tiilitehtaat, ruukit ja sahat.

1800-luvun puolessa välissä Helsinkiin rakennetaan ensimmäiset rautatiet. Rautatieyhtyes avataan Hämeenlinnaan. Tarvitaan rautatieasema. Se on helpointa rakentaa Herttoniemenrantaan, joka on kaupungin laidalla. Kuten päärautatieasemien ympäristö yleensäkin, alkaa Herttoniemeen keskittyä yrityksiä, kauppaa ja vuokra-asuntoja. Kulosaaren halki vie Länsiväylä, jota pitkin pääsee Turkuun.

Kivikaupunki alkaa kasvaa ja vallata tilaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Töölön kaltainen asuinalue nousee Roihuvuoren ympäristöön ja Herttoniemen mäen rinteille. Työväen kaupunginosa rakennetaan kaupungin toiselle puolelle Kivinokkaan. Kivinokasta tulee Kallion kaltainen työväen asuialue korkeine kivitaloineen ja umpikortteleineen.

Mutta pitäähän työväestön virkistyä. He lähtevät kesäisin suurilla veneillään lahden yli telttailemaan. Nykyisen Hermannin, Sörnäisen ja Vallilan alueella nousee telttoja. Lapset uivat rannoilla ja hieman vanhemmat pelaavat jalkapalloa. Nykyisen Dallape-puiston kohdalla on tanssilava, jossa perustetaan tunnettu iskelmäorkesteri. Pian sallitaan myös pahvimajojen rakentaminen. Sodan jälkeen saa tehdä jo pysyvämpiä kesämajoja.

Talvisin lähdetään takaisin Kivinokkaan pieniin vuokra-asuntoihin. Ja odotetaan taas seuraavaa kesää.

Näin voisi asiat olla ilman Erik Flemingiä.