Kansainvälistä lukijakuntaa

KiviNokkailua-blogilla näyttää olevan aika kansainvälistä lukijakuntaa. Onkohan joku kivinokkalainen ollut matkoilla Ranskassa tai Amerikassa, kun niistä on tullut niin paljon klikkejä?

Bloggerin tilastojen mukaan viime viikolla blogia luettiin seuraavista maista:

Ilman Erik Flemingiä tuskin olisi kesämajojen Kivinokkaa

Kuva: Google Maps.

Joskus on hauskaa spekuloida vaihtoehtoisella historialla. Entä jos asiat olisivatkin menneet toisin? Esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Kustaa Vaasa suunnitteli Helsingin perustamista 1500-luvun puolivälissä. Hän halusi Tallinnalle pohjoisen kilpailijan. Kustaa Vaasa suunnitteli, että Helsinki perustetaan Santahaminan saarelle. Hän antoi luottomiehelleen Siuntion Suitian kartanon herralle Erik Flemingille tehtäväksi alkaa selvitellä asiaa. Fleming tutustui alueeseen ja lähistöön ja tiedusteli talonpojilta hyvää paikkaa perustaa kaupunki.

Lopulta Fleming ehdotti kuninkaalle, että eipä perustetakaan Helsinkiä Santahaminaan vaan Vantaanjoen suulle. Kuningas tulistui siitä, että Fleming oli kysynyt mielipiteitä rahvaalta, jolla oli kuninkaan mukaan "heikko käsityskyky ja ymmärrys". Lopulta Kustaa Vaasa kuitenkin myöntyi (kukaan ei tiedä miksi) Flemingin tahtoon ja niin Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Tämä tarina löytyy Seppo Aallon ansiokkaasta kirjasta Helsinki - sotakaupunki.

Kuten tiedetään, niin Helsinki ei Vantaajoen suistossa ollut kuin sata vuotta, ja sitten Helsingin keskusta siirrettiin nykyisen Senaatintorin paikkeille. Siirto tapahtui siksi, että Vanhankaupunginlahti oli niin matala, että suurten kauppalaivojen ja sotalaivojen oli vaikea sinne päästä.

Sitten vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen.

Mitä jos Kustaa Vaasa olisi pitänyt päänsä, ja perustanut Helsingin Santahaminaan? Sinne laivat ainakin pääsevät kätevästi, joten silloin kaupunkia tuskin olisi lähdetty siirtämään mihinkään.

Santahaminassa Helsinki alkaa kasvaa ja kehittyä.

Santahaminassa Helsingin keskusta on paljon idempänä kuin nykyään. Santahaminaan rakennetaan kaupungin hallinnollisia keskuksia, raatihuoneita, kasarmeja ja kirkkoja. Pikkuhiljaa kun kaupunki kasvaa ja Helsingistä tehdään pääkaupunki, alkaa saari käydä pieneksi. Alkaa laajentuminen kohti ainoaa mahdollista suuntaa - pohjoista.

Santahaminasta tulee Helsingin vanhakaupunki, jota nykypäivän turistit saapuvat katsomaan. Vanhimmat kivitalot ovat 1500-1600-luvuilta. Kaupungissa on pieniä kujia ja kauniita puistoja. Rannat on linnoitettu jykevästi ja turistit kävelevät linnoituksilla katsoen merta.

Jossain kohtaa Laajasalosta on tehty Santahaminaan silta. Laajasalon ja Herttoniemen väli pengerretään umpeen. Kulkuyhteydet ovat kunnossa.

Santahaminan käydessä pieneksi, kaupunki levittäytyy Laajasaloon. Laajasalosta tulee kaupungin kaupallinen keskus, Santahamina jää hallinnolliseksi vanhaksikaupungiksi. Laajasalon rantoja reunustaa teollisuus; tiilitehtaat, ruukit ja sahat.

1800-luvun puolessa välissä Helsinkiin rakennetaan ensimmäiset rautatiet. Rautatieyhtyes avataan Hämeenlinnaan. Tarvitaan rautatieasema. Se on helpointa rakentaa Herttoniemenrantaan, joka on kaupungin laidalla. Kuten päärautatieasemien ympäristö yleensäkin, alkaa Herttoniemeen keskittyä yrityksiä, kauppaa ja vuokra-asuntoja. Kulosaaren halki vie Länsiväylä, jota pitkin pääsee Turkuun.

Kivikaupunki alkaa kasvaa ja vallata tilaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Töölön kaltainen asuinalue nousee Roihuvuoren ympäristöön ja Herttoniemen mäen rinteille. Työväen kaupunginosa rakennetaan kaupungin toiselle puolelle Kivinokkaan. Kivinokasta tulee Kallion kaltainen työväen asuialue korkeine kivitaloineen ja umpikortteleineen.

Mutta pitäähän työväestön virkistyä. He lähtevät kesäisin suurilla veneillään lahden yli telttailemaan. Nykyisen Hermannin, Sörnäisen ja Vallilan alueella nousee telttoja. Lapset uivat rannoilla ja hieman vanhemmat pelaavat jalkapalloa. Nykyisen Dallape-puiston kohdalla on tanssilava, jossa perustetaan tunnettu iskelmäorkesteri. Pian sallitaan myös pahvimajojen rakentaminen. Sodan jälkeen saa tehdä jo pysyvämpiä kesämajoja.

Talvisin lähdetään takaisin Kivinokkaan pieniin vuokra-asuntoihin. Ja odotetaan taas seuraavaa kesää.

Näin voisi asiat olla ilman Erik Flemingiä.

Maijalla kahvila Kivinokassa ensi kesänäkin

Rakennusvirasto tulee antamaan Helsingin kioski-kahviloita nykyisille vuokralaisille kesäksi 2015 ilman kilpailutusta. Tämä koskee myös Kivinokkaa, eli Maijalla on kahvila ensi kesänäkin. Tämä tieto on tullut tänään.

Rakennusvirastolla oli suunnitelma, että he käyvät kaikki kioskit/kahvilat läpi, joiden vuokrasopimus nyt loppuu ja tarkastavat mitkä kilpailutetaan, vuokrataan edelleen tai myydään. Tämä selvitys on nyt siirtynyt vuodella eteenpäin.

Joten: mums, mums, mums...

Miten käy Maijan kahvilan?

Tänä kesänä Maija on Kivinokan kahvilassaan ilahduttanut suuria määriä ihmisiä kilipukeillaan, lampaillaan ja kanoillaan. Harvoin missään kahvilassa nähdään niin spontaania iloa ja naurua kuin Kivinokassa.

Kaupunki on päättänyt kilpailuttaa kioskit, ja ainakin Käpylässä on noussut kansanliike puolustamaan lippakioskin yrittäjiä.

Viimeisten tietojen mukaan Maijan kioski kilpailutetaan myös. Aikaisemmin vuokrasopimusta on jatkettu ilman kilpailutusta. Tiedustelin asiaa Rakennusvirastosta, josta vastattiin:

"Olemme kuluvan syksyn aikana tekemässä selvitystä kaikista kioskeistamme sekä siitä mitkä niistä mahdollisesti tullaan myymään ja mitkä vuokraamaan edelleen, joten emme vielä tässä vaiheessa valitettavasti osaa kertoa teille tämän enempää Kivinokan kioskin kohtalosta."

Itse näkisin mieluusti Maijan kioskillaan ainakin vielä vuoden tai pari. Hän on itse luonut kioskin konseptin ja tehnyt siitä juuri sopivan näköisen ja oloisen Kivinokkaan.

Ymmärrykseni mukaan Maija on halukas vielä jatkamaan, mutta jos samalle viivalle tulee jokin suurempi kahvilayrittäjä, niin voi olla että on aika vaikea pärjätä tarjouskilpailussa. Toivottavasti sitten valinnassa painavat muutkin asiat kuin raha. Paras juttu olisi, jos kaupunki jatkaa vuokrasopimusta Maijan kanssa ilman kilpailutusta, kuten tähänkin saakka. Kilpailutetaan kioski sitten, kun Maija siitä joskus luopuu.

BÄÄ!

Veneretkellä Jarmo Niemisen kanssa - terveisiä Kivinokkaan!

Kävin pienellä veneretkellä Jarmo Niemisen kanssa. Nieminen on suuri Helsingin saariston tuntija ja luonnon puolestapuhuja. Hän on muun muassa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu. Oli muuten harvoja kokoomuslaisia, jotka kannattivat Kivinokan säästämistä rakentamiselta. Nieminen on myös tehnyt useita Helsingin saaristosta kertovia kirjoja, joista tuorein on Aarresaaret viime keväältä.

Mutta varsinaiseen asiaan.

Nieminen on viime aikoina kartoittanut saaristoalueen lepakoita kaupungille.

- Kivinokka on 1. luokan lepakkoaluetta, Nieminen kertoo.

Hän toivoo, että Kivinokan nykyinen Saaritoimikunta profiloituisi lepakkosaaritoimikuntana. Hän toivoo, että Saaritoimikunta kyselisi mökkiläisiltä havaintoja lepakoiden "pesistä". Pitäisi kartoittaa mökkejä, joista on kuulunut rapinaa jne. Ei näet tiedetä tarkkaan, missä lepakot pesii. Ne voivat olla mökeissä, puissa tai kartanon aluella.

Nieminen toivoo myös, ettei katuvaloja Kivinokassa ainakaan lisättäisi. Lepakot eivät valosta pidä.

Nieminen kertoo, että hän voisi tulla oikein mielellään kertomaan kivinokkalaisille, miten tehdään lepakkopönttöjä. Eiköhän koota porukkaa kasaan vaikkapa heti alkukeväällä ja kutsuta Nieminen kertomaan asiasta!

Nieminen pitää loistavana asiana, ettei Kivinokkaan rakenneta asuntoja. Hän suitsuttaa Kivinokka kaikille -liikkeen työtä, jolla Kivinokka nyt viimeksi pelastettiin.

- Kivinokka kaikille -liike teki pirun hienoa työtä, hän toteaa.

Hän tietää, että kaupunginvaltuusto näkee punaista aina, kun jossain aletaan nimbyillä liikaa. Hän arvostaa sitä, että Kivinokka on valinnut avoimuuden tien.

- Tehkää nyt helvetti siitä entistä julkisempi paikka, valtuustossa on edelleen se kolmannes, joka haluaa sen jyrätä, Nieminen sanoo.

Entisenä upseerina hän kertoo, että Santahamina-seurassa he ovat ottaneet ajat sitten saman avoimuuden linjan. Sotilasalueelle ei nyt ihan tuosta vaan saa mennä, mutta aina kun joku ryhmä haluaisi tutustua alueeseen, niin yleensä vieraat otetaan avosylin vastaan.

Nieminen liikkuu paljon veneellä ympäri Helsingin saaristoa. Kivinokkaan hän lähettää seuraavan toiveen:

- Yrittäkää nyt saada sinne kunnon laiturit, jonne pääsee veneillä!

Ensifiilikset uudesta Saaritoimikunnasta

Kivinokassa uusia tuulia.

Kivinokan syyskokouksessa valittiin viime viikonloppuna Saaritoimikunta vuodelle 2015. Entisestä Saaritoimikunnasta jäivät pois 2 henkilöä, jotka olivat jo aikaisemmin ilmoittaneet etteivät jatka Saaritoimikunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös puheenjohtaja tulee vaihtumaan, sillä tämän vuoden puheenjohtaja, mainio Rita Löwenhild ei halunnut enää jatkaa (tai muilta kiireiltään pystynyt). Se on minusta hieman sääli, sillä Rita oli tehtävässään hyvä.

Nykyisestä Saaritoimikunnasta jatkaa ensi vuonna Marjut Kuopus, Marja Sylman, Tuuli Laukkanen ja minä itse. Kiitän yhdistyksen jäseniä lämpimästi luottamuksesta! Erityisesti mieltä lämmittää ikikivinokkalaisen Marja Sylmanin jatko, sillä Saaritoimikunnan työssä kaivataan pitkällistä kokemusta.

Uusina jäseninä Saaritoimikunnassa ensi vuonna ovat Lauri Kiukas, Soile Rusanen, J. Salonen ja Anna Kähkönen.

Ensivaikutelma tulevasta Saaritoimikunnasta on, että hyvänlainen soppa erilaisia, erilailla ajattelevia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Hienoa, että kaksi miestäkin saatiin mukaan, kuluvana vuonna olin ainoa mies.

Se on myös erinomainen asia, että Saaritoimikuntaan saatiin 8 henkeä. Kuluvana vuonna on ollut vain 6 ja täytyy myöntää, että pientä kisaväsymystä on itsellä välillä ollut. Paljon on puuhaa ja säätöä.

Kokouksessa ei ehdotettu muita kuin valittuja kahdeksaa henkeä, joten valinta oli helppo. Tämä on se perinteinen "taloyhtiöongelma", että tunkua ei ole ja samat naamat istuvat hallituspaikoilla vuodesta toiseen. What can you do?

Harmittava muodollisuusvirhe lipsahti kokouksen esityslistaan, sillä Saaritoimikunta esitti, että Saaritoimikunnan toimikautta pidennettäisiin vuodesta kahteen vuoteen. Mutta se on sääntömuutos, ja siitä olisi siten pitänyt mainita jo kokouskutsussa. Otetaan asia esille vuoden päästä uudestaan.

Kaksivuotiskausi toimisi porrastetusti siten, että kerralla vaihtuu vain puolet Saaritoimikunnasta, ja toinen puolikas jatkaa vielä sen toisen vuotensa. Tällä systeemillä eliminoidaan se hypoteettinen mahdollisuus, että koko Saaritoimikunta vaihtuisi kerralla. Se olisi aika katastrofaalinen tilanne. Lisäksi tällä systeemillä Saaritoimikunnan jäsenet voivat suunnitella omaa toimintaansa hieman pitkäjänteisemmin. Mutta tosiaan: Ensi vuonna paremmalla onnella.

Kivinokan lähellä ei hylyn hylkyä

Klikkaamalla kuva suuremmaksi.

Töissäni jouduin tekemiseen Hylyt.net-sivuston kanssa, jonne on listattu Suomen meriltä löytyneitä hylkyjä. Toki ensimmäisenä tarkistin, mitä hylkyjä Vanhankaupunginlahdelta löytyy. Mutta kartan mukaan siellä ei ole ensimmäistäkään. Lähimmät hylyt löytyvät Mustikkamaan länsipuolelta, Kulosaaren eteläkärjestä ja Korkeasaaren itäpuolelta.

Olin varma, että Vanhankaupunginlahdellakin joku hylky on. Se on niin matala, että arvelin sinnekin jonkun laivan ajaneen karille joskus historian aikana. Ja varmasti on ajanutkin.

Mutta ehkä hylkyjä ei Vanhankaupunginlahdella olekaan juuri siksi, koska se on niin matala.
Mataluutensa vuoksi se ei suuria laivoja ole houkutellut (tosin isot Ruotsin sota- ja kauppalaivat kyllä yrittivät ihan Vantaanjoen suulle silloin kun Helsinki sijaitsi vielä siellä 1500-1600-luvuilla), ja jos laiva on ajanut karille, niin se ei ole uponnut kokonaan pohjaan ja se on saatu hinattua pois.

Lisäksi vanhankaupunginlahti on niin matala, ettei se ole sukeltajiakaan juuri houkutellut. Vaikka siellä joku pienveneen hylky jossain olisikin, niin kukaan sukeltaja ei ole siitä kiinnostunut.

Ainoat hylyt taitavat olla Kivinokan rannan veden täyttämät soutuveneet.

PS. Hylyt.net on kiehtova sivusto, johon ehdottomasti kannattaa tutustua!

#Kivinokka jyrää Instagramissa - katso top 10

Eräs Kivinokan mökkiläinen vertaili, mitä kuvanjakopalvelu Instagramiin on latailtu Helsingin eri ulkoilualueilta. Kivinokasta on julkaistu Instagramissa lähemmäs tuhat kuvaa. Loistavaa! Suomenlinna on ihan omassa luokassaan, mutta se selittynee turistien määrällä. Samoin Seurasaaren suuret lukemat.

Instagram on ilmainen palvelu, jossa voi jakaa kuvia. Sen suosio perustuu siihen, että kuviin voi laittaa erilaisia filttereitä ja tehosteita. Kuvien yhteyteen voi laittaa tagin, esim. #kivinokka, joka auttaa löytämään samansisältöisiä kuvia. Instagram on erityisesti nuorten suosiossa, joten ihan kivasti nuoret ovat Kivinokassa kesällä käyneet.

Tässä listattuna ulkoilualueiden Instagram-julkaisuja Helsingistä:

1. Suomenlinna 27443
2. Seurasaari 5647
3. Pihlajasaari 2222
4. Mustikkamaa 1367
5. Keskuspuisto 1005
6. Lammassaari 975
7. Kivinokka 920
8. Vartiosaari 294
9. Villinki 276
10. Tali (erilaisia sekalaisia Tali-tageja) 12

Ja vaikka et olisikaan Instagramissa, Kivinokan kuvia pääset katsomaan täältä: http://iconosquare.com/viewer.php#/tag/kivinokka/

Ja kiitos tälle nimettömänä pysyttelevälle mökkiläiselle, joka on tällaisen listan jaksanut tehdä!

Kuka tekisi opasteet hiidenkirnuille?

Halusin näyttää lapsille Kivinokan hiidenkirnut. Pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin metsään. Vaikka Kivinokan metsä ei olekaan kovin iso, niin ei niitä hiidenkirnuja noin vaan löydä. Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin se, että piti lapsille selittää, mikä on hiidenkirnu. "No joskus Suomen päällä oli iso jääkerros, joka ylettyi tuonne puiden latvaan ja korkeammallekin. Sitten se jää alkoi sulaa ja joku pieni pyöreä kivi jäi pyörimään sinne alle ja teki kallioon sellaisen kuopan." "Missä me silloin oltiin?" "Ei mennä nyt siihen."

Matkalla ihailimme vanhoja ja korkeita puita.

Vastaan tuli öttiäinen.

Toinenkin öttiäinen löydettiin polulta, mutta se oli kuollut. Hautasimme sen, ja laitoimme haudalle ristin.

Sieniä vaan kuvasimme, emme poimineet.

Lopulta löysimme hiidenkirnut, pienellä tuurilla. Kivinokan metsässä on kaksi hiidenkirnua, joista toinen on noin puolitoistametriä syvä ja pienempi ehkä puolet siitä. Molemmat olivat täynnä vettä.

Kuka osoittaisi kansalaisaktivismia ja tekisi opasteet hiidenkirnuille? Opasteet voisi alkaa samasta kohtaa kuin luontopolku. Sellaiset puiset opasteet, joissa lukee "Hiidenkirnut" ja nuoli näyttää mitä polkua lähdetään tallaamaan.

Meidän asettamat nuolet eivät tule tuottamaan pitkäaikaista iloa.

Lopulta päädyimme lintulavalle syömään eväitä ja katsomaan lintuja.

Miten Kivinokan kehittäminen etenee

Kivinokan tulevaisuus -työryhmä ensimmäisen palaverin jälkeen.

Kaupunginhallitus teki kesällä upean, mutta kiistaa herättäneen päätöksen, että Kivinokkaa ei rakenneta, vaan aluetta kehitetään virkistysalueena. Avainsana päätösessä oli alueen kehittäminen, ei säilyttäminen. Monet poliitikot valitsivat kantansa juuri sen perusteella, että he eivät halua säilyttää Kivinokkaa nykyisellään, vaan haluavat että aluetta systemaattisesti kehitetään ja sitä saadaan yhä useamman kaupunkilaisen käyttöön.

Miten asia tulee sitten etenemään? Itse näen, että Kivinokan kehittäminen tulee etenemään kolmea mahdollista reittiä.

1) Kaupunki alkaa kehittämään aluetta miten parhaaksi näkevät, kysymättä Kivinokan toimijoilta mitään. Vanhaa kunnon sanelupolitiikkaa. HUONO VAIHTOEHTO.

2) Kaupunki alkaa kehittämään Kivinokkaa yhdessä ja yhteistyössä Kivinokan toimijoiden kanssa. Yhteistyössä mukana Kivinokan yhdistysten lisäksi mahdollisesti eri kansalaisjärjestöjä ja kaupungin eri virastot. PARAS VAIHTOEHTO.

3) Kaupunki ei tee mitään. HUONOIN VAIHTOEHTO. Kivinokka tultaneen merkitsemään uuteen yleiskaavaan virkistysalueeksi. Mutta kun yleiskaavaa käsitellään seuraavaksi noin runsaan 10 vuoden kuluttua, niin silloin Kivinokan kohtalo voi olla jälleen tapetilla. Kenties kaupungin rakentamispaine on silloin kasvanut jo niin suureksi, että Kivinokkaakaan ei pelasta enää mikään, jos Kivinokkaa ei olla kehitetty. Toisin sanoen: Lähivuosina Kivinokkaa on pystyttävä kehittämään ja uudistamaan niin paljon, että alueen rakentamista ei tarvitse edes miettiä tulevaisuudessa.

Mitä asialle pitäisi sitten tehdä?

Saaritoimikunnan aloitteesta perustimme Kivinokan tulevaisuus -työryhmän, joka alkaa pohtia miten aluetta saisi parhaiten kehitettyä yhteistyössä kaupungin kanssa. Tarkoitus on, että työryhmässä olisi laajasti edustettuna kaikki Kivinokan alueen yhdistykset. Ensimmäisen kokouksen pidimme eilen, ja paikalla oli jäseniä Kivinokkalaisten Saaritoimikunnasta, JHL:stä ja Kartanon venekerhosta. Toivon mukaan Ponnareiden ja siirtolapuutarhan viralliset edustajat saadaan myös mukaan. Työryhmässä on siis alueiden virallisia edustajia, mutta lisäksi myös tavallisia mökkiläisiä. Työryhmän kokoonpano ei ole mitenkään lukkoon lyöty, vaan tarvittasessa sitä voidaan täydentää jatkossa myös.

Arkkitehti hahmottelee uimarannan hiekkaan Kivinokan tulevaisuutta. Kyseessä ei ole tornitalo, vaan laituri.

Työryhmä lähtee liikkeelle siitä, että kartoitetaan ja otetaan selvää, miten me alueen toimijat haluamme aluetta kehitettävän. Mitä me tänne haluamme? Kivinokkalaiset kun ovat alueen parhaita asiantuntijoita.

Ensimmäinen askel on, että järjestämme mökkiläisille ja muille alueen ihmisille ideointi-tapahtuman ja keskustelutilaisuuden, jossa kaikki voivat tulla kertomaan ideoitaan ja ajatuksia miten Kivinokkaa parhaiten kehitettäisiin. Näin saadaan kaikkien ääni kuuluville ja samalla kirjataan kehitysideoita muistiin. Tilaisuus tultaneen järjestämään lokakuussa Kulosaaren kartanolla. Tarkka aika ilmoitetaan, kun se varmistuu. Seuraa Kivinokan kotisivuja, Facebookia ja vahtituvan ilmoitustaulua.

Kivinokan äärimmäisen ammattitaitoinen arkkitehtityöryhmä teki jo viime vuonna hurjan ison työn ja laati visioita tulevaisuuden Kivinokalle. Niitä ei kannata lukea kuin piru raamattua, mutta siinä on jo hyvää pohjatyötä valmiina.

***

HUOM! Kaikki ylläoleva on kirjoittajan omia mielipiteitä, eikä välttämättä edusta Saaritoimikunnan tai Kivinokan tulevaisuus -työryhmän virallisia kantoja. Kuten kaikki muutkin tämän blogin kirjoitukset.

Rakennusvirasto kävi Kivinokassa - risuja vai ruusuja?

Rakennusviraston tarkastajat kävivät tänään Kivinokassa hieman katsastamassa aluetta. Olin itse saaritoimikunnan edustajana heitä pikkuisen opastamassa. Heillä oli kova kiire, eikä syvällisesti ehditty keskustelemaan oikein mistään.

Rakennusvirasto on kovin tarkka siitä, että alue säilyy luonnonmukaisena (kuten sääntöjen mukaan pitää ollakin). Pienetkin risukasat käsketään poistaa. Nyt tien reunat olivat täynnä puita ja oksia, jotka ovat sähkömiesten jäljiltä, kun uusivat sähkötolppia pari viikkoa sitten. Viraston mielestä sähkölaitoksen tulisi ne viedä pois, mutta tuskin vievät. Toinenkin ratkaisu viraston edustajalla oli: Ponnareiden saunaan polttopuuksi. Ponnarit kuulolla, sieltä vaan tien poskesta hakemaan!

Vierasperäiset kasvit on myös ongelma, ja siihen he kiinnittivät huomiota. Ja aivan oikein. Kehottivat syyskokouksessa ottamaan asian esiin. Eli japanintatar, kurtturuusu, pihlaja-angervo, pajunagervo ja palsamit pois pihoilta.

Tällaisiakin vieraslajeja tavattiin. Joku on tuonut metsään muovikuusia lähemmäs kymmenen kappaletta. Ympäristötaidetta? Ja olipa siinä vieressä myös yksi ruukkukasvi. Oli naurussa pidättelemistä, kun viraston tyypit nämä äkkäsivät.

Hylätyt veneet on yksi murheenkryyni. Pitää ottaa selvää kenen vastuulla ne ovat ja mitä niille voisi tehdä. Ideoita? (Huom! Nyt en tarkoita, että kuvassa olevat veneet olisivat hylättyjä).

Ja sitten keskusteltiin lyhyesti portista ja lukosta. Tästä portin ja lukon kohtalosta tultaneen vielä jatkamaan keskusteluja ja asiaan palattaneen ennen ensi kesää. Siihen asiaan on saatava kesään mennessä selvät säännöt. Näillä mennään nyt.